Esoteerisessa alkemiassa, jossa symbolit ja metaforat ovat keskeisessä asemassa, kuu ja aurinko lienevät yksi tärkeimmistä symbolipareista.
Korun käyttäjälle aurinko ja kuu voivat toimia muistutuksina harmonian tärkeydestä elämässä ja osoittavat, että todellinen voima ja viisaus löytyvät vastakkaisten voimien tasapainoisesta liitosta.
Lisäksi aurinko ja kuu voivat symboloida sisäistä kasvua ja kehitystä. Aurinko edustaa tietoisuuden heräämistä ja henkistä valaistumista, kun taas kuu symboloi alitajunnan syvyyksiin sukaltamista.
Muitakin tulkintapolkuja on ja olisi väärin ohjata niistä vain yhteen suuntaan vievälle. Tarinat ja myytit ovat seuranneet kuun ja auringon päättymätöntä kiertokulkua halki koko ihmiskunnan historian.
Ilmiönä alkemia on hyvin vanha. Ensimmäiset alkemistisina pidetyt papyrukset ovat peräisin jo 1 lO0 luvulta eKr.
Muinaiset alkemistit harjoittivat erilaisia rituaaleja, metallurgiaa ja mystiikkaa, ja he pyrkivät ymmärtämään maailmaa ja sen perusaineksia.
Varhaiset metallurgit pyrkivät kehittämään esimerkiksi erilaisia pinnoitteita, kuten kultauksia, jossa tarkoitus oli pikemminkin muuttaa metalli toisen metallin näköiseksi kuin kokonaan toiseksi metalliksi. Tässä voi kuitenkin jo nähdä olevan iduillaan yksi alkemia pääteemoista, eli transmutaatio.
Transmutaation ytimessä on ajatus siitä miten aineet ” kehittyvät ja muuttuvat ” alkeellisemmasta aineesta kohti täydellistä, kuten esimerkiksi lyijy muuttuu kullaksi, ja myöhemmin tämä laajennettiin käsittämään myös henkisiä prosesseja: Ajatus jonka kanssa elämme hyvin vahvasti vielä tänäkin päivänä (Erilaisia henkisen kasvun oppaita valuu markkinoille tasaisena kyminä ja käsitys siitä miten ihminen voi erilaisten prosessien kautta saavuttaa sisästä kasvua on kovin yleinen.).
Perinteisen alkemian keskittyessä muuttamaan metalleja tai aineita (Vaikkapa viisasten kiven avulla.) paremmiksi keskittyi esoteerinen alkemia etsimään tapoja ihmisen henkiselle kasvulle tai parantumiselle.
Esoteerinen alkemia kehittyi renessanssin aikana, ja keskeinen tekijä sen syntymisessä oli länsimaissa herännyt kiinnostus mystiikkaan, okkultismiin ja salattuun tietoon.
Alkemian prosesseja on kuvattu usein nigredo-albedo-rubedo-prosessina, jossa nigero (mustuus) edustaa alkutilaa, albedo (valkeus) kasvua tai puhdistusta ja rubedo (punaisuus) henkisten oivallusten kautta saavutettua täydellisyyttä.
Carl Gustav Jungin psykoanalyyttiset kirjoitukset, erityisesti teokset "Psychologie und Alchemie" (1935) tai "Psychology and Alchemy" (1953), käsittelevät syvällisesti alkemian symboliikkaa ja sen suhdetta ihmisen psyykeen ja henkiseen kehitykseen. Jungin perusajatus näissä teoksissa liittyy alkemian symbolien käyttöön ymmärtääkseen alitajuntaa, unia ja ihmisen sisäisiä prosesseja.
Hän näki alkemian symbolien kuvastavan arkkityyppejä, universaaleja mielen rakenteita, jotka ovat läsnä kaikissa kulttuureissa ja jotka vaikuttavat ihmisen ajatteluun ja käyttäytymiseen.
Jungin teoksissa käsitellään myös alkemististen symbolien yhteyttä unien ja mielikuvituksen maailmaan. Hän uskoi, että alitajunta ilmaisee itseään symboleiden kautta, ja alkemian symbolit voivat toimia porttina syvempään ymmärrykseen ja henkiseen kasvuun.
Vaikkakin ovat kiistanalaisia niin silti Jungin teokset ovat tuoneet alkemiaa tieteellisen tutkimuksen piiriin ja avanneet uusia näkökulmia sen ymmärtämiseen.
Esoteerinen alkemia sulautui myös taiteen kentälle kun joukko radikaaleja ja uudistusmielisiä kirjailijoita otti sen työkalukseen.
Robert Desnos.
Surrealistisen liikkeen alkuaikoina esimerkiksi Robert Desnos käytti automaattista kirjoitusta menetelmänään päästäkseen irti rationaalisen ajattelun kahleista. Tämä kielen alkemia olikin yksi surrealismin keskeisistä lähtökohdista, mikä liittyy esoteerisesta alkemiasta tuttuun symboliseen ajatteluun ja pyrkimykseen ymmärtää kielen syvempiä tasoja ja sen vaikutusta ihmisen ajatteluun ja kokemukseen. Surrealistien keskuudessa eli (ja elää edelleen) usko siihen että kielen alkemia voi toimia kuin alkeeminen aine, muuttaen todellisuuden rakennetta ja luoda siten uusia merkityksiä.
Mutta kielen alkemia lähtökohdat eivät rajoittu yksin kieleen, sillä kieli ja maailma ovat kytkeytyneet toisiinsa, kuten kuu ja aurinko ovat toisiinsa kytkeytyneitä myöskin.
”Alkemisti on taiteilija, joka sulattaa erilliset unensa yhteen tekemällä niistä surrealistista kultaa, ” kirjoitti Jorge Luis Borges.
Yhtälailla voimme nähdä miten kultasepän ahjossaan sulattama hopea syntyy koruksi, jonka aineeton siemen on syntynyt suunnittelijansa alitajunnasta, sillä jokaisen taideteoksen lähtökohtana on aina idea, olkoon se sitten tietoisuuden rajoilla heikkona lepattava liekki tai mieltä riivaava pätsi.
Huom: Tämä ei ole tieteellinen tutkielma enkä ole tutkija, joten asiavirheitä saattaa esiintyä. Esitettyjä asioita olen etsinyt oman kiinnostukseni nojalla erilaisista lähteistä. Paikoitellen asioita on esitetty ja niiden välisiä suhteita tulkittu melko vapaasti, mutta kuten aina niin lukija todetkoon faktat itse tosiksi tai epätosiksi.
Jasu